http://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07311-1024x685.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_0732-1024x685.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_0743-1024x685.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_0751-1024x685.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_0757-1024x685.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_0764-1024x685.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_0766-1024x685.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_0771-685x1024.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_0778-1024x685.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_0796-1024x685.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_0807-1024x685.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_0821-1024x685.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_0834-685x1024.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_0870-1024x685.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_0882-1024x685.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_0901-1024x687.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_0905-1024x687.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/huone-6-1024x640.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/palvelukeskus-1024x636.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/rappukaytava-1024x794.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/sensuroitu_fredi-1024x657.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/sisapiha-1024x703.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07312.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07313.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07321.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07431.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07511.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07571.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07641.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07661.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07711.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07781.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07961.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_08071.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_08211.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_08341.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_08381.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_08421.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_08531.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_08701.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_08821.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_09001.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_09051.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_09011.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07322.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/sensuroitu_fredi1.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/sisapiha1.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_08702.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_08703.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07782.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07314.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07432.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07572.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07642.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07662.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/rappukaytava1.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07962.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_08072.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_08212.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_08822.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_09012.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_09052.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/palvelukeskus1.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/huone-61.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/DSC_07323.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/sensuroitu_fredi2.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/03/koditon-lanka-37x1024.jpg
ILMIÖT March, 27th 2012 by

Helsingin kodittomat

Download PDF

Julkaistu alunperin 5.12.2010. Kesäisessä Helsingissä näkee asunnottomia yöpymässä ja viettämässä aikaansa puistoissa ja juna-asemilla. Vetäytyvätkö kodittomat johonkin suojaan talvella?  Jos eivät, miten katujen asukas selviytyy pakkasella? Julkaisin tämän tekstin, kuten monet muutkin ensimmäisistä teksteistä, alunperin eräällä keskustelupalstalla. Kirjoitin silloin kaiken yhdeltä istumalta pitkälti siinä samalla keksien, joten laatu ei välttämättä ole parasta mahdollista. Alkuperäinen teksti kommentteineen tässä.

Aloitin tilanteen kartoittamisen paikasta, joka tulee herkästi mieleen puliukkojen hengailualueita ajatellessa. Hakaniementorilla, ympyrätalon maastossa vaikuttaa usein oleskelevan jonkin sortin kopla resuisen näköisiä ihmisiä. Tällä kertaa en yllättäen nähnyt paikalla ketään.  Ensimmäinen johtolankani veti siis vesiperän. Tarvitsin lisävihjeitä. Onneksi läheisestä pikaruokaravintolasta poistui kaksi poliisia ravintolan eteen parkkeerattuun maijaansa. Pysäytin kaksikon ja kysyin heiltä vinkkejä kodittomien löytämiseen. Poliisit vakuuttivat, että olin kyllä oikealla alueella. Viereisen ruokakaupan kulmalla tupakkatauolla ollut vartija sanoi samaa. Vartijan mukaan heitä tulee välillä kauppojen tuulikaappeihin lämmittelemään. Omaa piirikierrostaan ajaessaan vartija oli usein törmännyt kodittomiin nukkumassa rappukäytävissä ja lehtiroskiksissa.

Rohkaistuneena jatkoin katujen haravointia. Baareista saapuvia ja sinne meneviä kaveriporukoita lukuun ottamatta Kallion ja Hakaniemen seutu vaikutti rauhalliselta. Alueen luomista mielikuvista ehkä kuitenkin kertonee ihmisten käyttäytyminen. Takanani kävellyt tyttö vaihtoi kadun puolta, kun seisahduin räpläämään kameraani.

Suonionkadun ja Kolmannen linjan kulmassa pysäytin vastaantulijan. Maaritiksi esittäytynyt nuori nainen oli matkalla bileisiin hoipertelevan ystävänsä kanssa. Paikalliseksi paljastunut Maarit ei muistanut törmänneensä kodittomiin enää siihen aikaan myöhäisillasta. Hakaniemi ja Sörnäisten ”Piritori” olivat kuitenkin hänen mukaan oivia paikkoja heidän spottailuun.

Suunnistin siis paremmalle alueelle. Kalliosta löytyi selkeästi enemmän yöelämää. Suuri osa ihmisistä oli hyvässä maistissa, mutta tyypillisen kodittoman näköisiä ihmisiä ei taaskaan näkynyt missään.

Lopulta huomasin Hesarin grillin jonossa elämän kuluttaman hahmon. Saatuaan tilaamansa pyttipannun ja puolen litran maidon hän lähti talsimaan poi päin. Pelkäsin löytämieni kodittomien määrän jäävän laihaksi, joten lähdin seuraamaan miestä siinä toivossa, että hän johdattaisi minut kenties johonkin majaan tai kommuuniin.

 

Varjostettava katosi porttikongiin. Harmittelin menettäneeni miehen. Kävelin aivan porttiin kiinni yrittäessäni tiirailla sisäpihalle. Nojaukseni voimasta portti petti tieltä. Huomasin ettei se ollut lukossa. Raotin porttia lisää ja astuin sisäpihalle.

 

Miestä ei näkynyt enää pihalla, eikä kömpimässä sisään pihan lehtiroskiksiinkaan. Aprikoin olisiko hän voinut mennä rappukäytävän lämpöön viettämään yötä. Yksi ovista ei ollut lukossa.

Hivuttauduin sisään rappukäytävään. Kylmään talviyöhön verrattuna paikka vaikutti todella mukavalta. Korvat höröllä kuljin kerroksia ylöspäin, mutta kuumotuksissani käännyin kannoillani kun kuulin kiihkeätä amerikanenglantia jostain päin kierreportaita. Mieleen tulvi Hollywood-elokuvien kohtaukset, joissa nenänsä väärään paikkaan tunkeva sivullinen sotkeutuu vahingossa mafiaan ja päätyy jätesäkissä merenpohjaan. Oli kuitenkin mielenkiintoista huomata, että rappukäytäviin ainakin periaatteessa pääsisi nukkumaan. Snagarin asiakas taisi kuitenkin omistaa oman kämpän kerrostalosta. Palasin tuloreittiä takaisin ja päätin kysyä nakkikioskin vietnamilaisisännältä Kallion puliukoista. Hymyilevä myyjä nyökytteli ja kuunteli tarkkaavaisena mitä minulla oli sanottavanani. Pitkän pohjustukseni jälkeen lippispää nyökytteli lisää kuin ymmärryksen merkiksi. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan edes tajunnut että olin kysynyt jotakin. Jatkoin matkaa.

 Aleksis Kiven kadulla näin ensimmäisen kunnon stereotyyppisen puliukon. Luminen takinselkämys kertoi railakkaasta lauantai-illasta. Vähän väliä lähinnä zombia muistuttava mies kaatuili ja otti tukea parkkimittareista, seinistä ja autojen sivupeileistä. Yhtäkkiä mies sujahti ovisyvennyksen sisään. Petyin etten vieläkään ollut löytänyt kunnon koditonta. Syvennyksen kohdalle päästyäni tajusin, että miehen askel vain oli pettänyt syvennyksen kohdalla, ja hän oli kompuroinut sisään, eikä siis asunutkaan talossa. Kysyin itseään keräilevältä mieheltä voisinko jututtaa häntä. Hahmo nousi hitaasti pystyyn, ja valui varjoista katulamppujen valoon. Valo paljasti miehen oksennuksisen rinnuksen ja kädet. Viiksissä ja nenän päässä oli paksua verta ja parrassa ruuantähteitä edellisestä ateriasta. Örisevä mies vaikutti vihamieliseltä ja tuli päin. Pyrin pitämään varoetäisyyttä häneen, ja mietin miten voisin lepytellä hänet. Muistin takintaskussa olevat Sisut ja ojensin askia rauhanelkeenä. Namu näytti houkuttelevan. Hän ojensi kuolaisen kätensä kohti ja puhui sekavia. Tiputin avoimeen kämmeneen yhden pastillin, jonka hän survoi saman tien suuhunsa. Soperruksen läpi sain selvää, että mies halusi lisää. Tällä kertaa annoin askin miehelle itselleen, koska liikkuvaan kohteeseen osuminen oli vaikeaa. Tovin taiteilun jälkeen mies horjahti yllättäen liian lähelle ja tarttui käteeni kiinni. Sain hihaani limaa ja toiseen käteeni pastillit takaisin. Juttelusta ei tullut mitään. Miehen oli hankala muodostaa erillisistä tavuista kokonaisia sanoja. Annoin hänen navigoida eteenpäin kohti päämääräänsä.

Helsinginkatu neljässä poikkesin pieneen myymälään. Kauppa on auki puoli kuuteen asti, ja ohi kulkee yön mittaan monia ihmisiä. Voisi kuvitella että myös kodittomat etsisivät täältä suojaa. Lähi-itäläinen Hesari4-mieheksi esittäytynyt myyjä vakuutteli, että asiakkaita piisaa ja jotkut heistä haluaisivat jäädä.
– Joskus asiakkaat saattavat ostaa jotain ja jäädä sillä verukkeella tänne oleskelemaan. Häiriöksi asti ihmiset eivät kuitenkaan jää lämmittelemään.
Hesari4-miehen mukaan poliisin joutuu kutsumaan paikalle noin kerran kuukaudessa hankalan asiakkaan takia.

Kello oli jo aika paljon, mutta päätin vielä koukata keskustan kautta. Kantakaupungin kadut eivät olleet täysin rauhallisia. Juhlijat vain olivat muuttuneet Helsinginkadun nuorisosta frakkipukuisiin keski-ikäisiin Aleksanterinkadulla. Laitapuolen kulkijoita katukuvassa ei ollut muutamaa resuisen näköistä pullonkerääjää lukuun ottamatta.

Uusi yritys

 

Mietin Maaritin sanoja siitä, ettei kodittomia näkisi enää iltakuuden jälkeen. Yöllisellä kävelylläni olin päätynyt samaan tulokseen. Mutta missä he ovat? Löysin Helsingin kaupungin kotisivuilta osoitteen Hietaniemenkadun palvelukeskukseen, joka tarjoaa yöpymispaikan ja muita palveluita asunnottomille. Päätin lähteä sinne seuraavana päivänä.

Saapuessani metrolla keskustaan todistin yhtä selviytymismuotoa. Laitapuolen kulkija jäi pois Kaisaniemessä, meni toiselle linjalle ja nousi itään kulkevaan metroon. Kodittoman elämän luulisi olevan yhtäjaksoista taistelua. Vartinkin aika kuivassa ja lämpimässä varmasti auttaa. Epätietoisuuden on pakko olla raastavaa.

Tein vielä huvikseni kierroksen Rautatientorin lähellä. Yhden asunnottoman näköisen näin istumassa Mikonkadulla. Olin jo kulkemassa ohi, kun päätin että onhan sitä nyt pakko kokeilla jututtaa. On todella vaikeaa kysyä ihmiseltä onko tämä koditon ja vielä halukas kertomaan siitä. Menin miehen luokse, ja kysyin suuntaa palvelukeskukselle käyttäen sitä aasinsiltana. Seuraavaksi kysyin miehen itsensä tilanteesta. Käsitin että hän viettää öitään Myllypurossa. Lopulta kysyin onko hän asunnoton. Iän uurtamat kasvot synkkenivät ja katse painui maahan.
– Älä viitti, toi on epäinhimillistä, kuulin hänen mutisevan hiljaa.
Tuntui pahalta. Pahoittelin kysymystäni ja jatkoin kävelemistä hiukan synkempänä.

Vasta puolitoista vuotta vanha Etu-Töölössä sijaitseva palvelukeskus vaikutti ulkoapäin rauhalliselta. Soitin ovikelloa ja työntekijä tuli avaamaan oven pleksikopistaan. Imelä, eltaantunut löyhkä tulvi nenääni ovenavauksella. Selitin asiani, ja uupuneelta vaikuttanut keski-ikäinen mies päästi minut sisälle. Palvelukeskus pyrkii palveluillaan kattamaan koko elämänalan. Asunnottomalle helsinkiläiselle tarjotaan yösija, euron hintainen ateria ja peseytymismahdollisuudet. Keskus tekee tiivistä yhteistyötä erilaisten sosiaalipalveluiden kanssa. Ympäri vuorokauden auki olevaan keskukseen pääsee myös ympäripäissään – oli kyse sitten alkoholista, huumeista tai niiden sekakäytöstä. Asiakaskunta jakautuu kolmeen isoon ryhmään: alkoholisteihin, narkomaaneihin ja mielenterveysongelmaisiin. Ikähaitari on laaja. Nuorin kävijä on ollut 18, vanhin 93-vuotias. Toiminnan tavoitteena on saada asiakkaat siirtymään itsenäiseen elämään. Menestystarinoita on ollut, mutta osa haluaa jäädä huolehdittavaksi. Kaiken kaikkiaan asunnottomia oli Helsingissä vuonna 2011 noin 3400. Kävin palvelukeskuksessa vuonna 2010, jolloin kodittomia oli Helsingin viranomaisten mukaan viitisenkymmentä enemmän. Nelikymmenvuotisen työhistoriansa aikana nimettömänä pysynyt mies oli nähnyt muutosta asunnottomien tilanteessa.
– Huonon kasvatuksen ja huolenpidon takia yhä nuoremmat ajautuu kaduille ja lopulta tänne meille.

Työntekijä esitteli minulle paikkaa. Kuvata palvelukeskuksessa ei valitettavasti saanut, joten nämä kuvat ovat kuvakaappauksia Helsingin kaupungin sivuilta. Keskuksen kapasiteetti on 120 paikkeilla. Nelikerroksisen palvelukeskuksen ylimmässä kerroksessa on 52 yksityishuonetta yhteiskuntaan paremmin sopeutuville. Suurin osa asiakkaista nukkui intin tupia tai hostellin dormeja muistuttavissa askeettisissa huoneissa, joissa hetekat oli sijoitettu vieri viereen. Jostain syystä jotkut nukkuivat lattialla käytävän laidoilla. Työntekijämies tökkäsi kevyesti jalallaan yhtä pilkkihaalariin pukeutunutta alkoholistia.
– Hei Holsti, haluatsä kertoo elämästäs?
Unesta ja viinasta tokkurassa ollut Holsti nosti päätään hitaasti, katsoi kysyjää ja sitten minua. Työntekijä antoi minun kysellä kysymyksiä hetken aikaa yksin. Holstin puheesta oli vaikea saada tolkkua. Pääosin kommunikointi hänen osaltaan oli elekieltä ja mongerrusta. Kysyin ikää ja hän alkoi laskemaan sormettomalla kädellään ikävuosiaan. 53-vuotias Holsti on Helsingin poikia. Työntekijän mukaan kaikkien pitäisi olla niin kuin hän. Holsti on pitkäaikainen alkoholisti, joka juodessaan juo liikaa ja lopulta sammuu. Harmiton ja hilpeä, mutta surullinen tapaus. Ainoa elonpilkahdus mitä häneen sain, oli kun kysyin onko hän aito ”stadin kundi”. Silloin silmät aukenivat ja hän alkoi käkättää ja toistamaan stadin kundia muutaman kerran, ennen kuin vaipui taas horrokseensa. En saanut hänestä muuta irti.

Pääsin juttelemaan parille muullekin asiakkaalle. He olivat todella vaiteliaita ja vaikuttivat häpeävän tilannettaan. Saamaansa palvelua he osasivat kyllä arvostaa. Ylimmässä kerroksessa työntekijä vei minut huoneeseen, jonka asukas kuulemma olisi kova juttelemaan. Fredi esitteli itsensä 47-vuotiaaksi, Kurvin kasvatiksi. Vankilassa hän on viettänyt kymmenen vuotta elämästään. Selkeästi puhuva, nopealiikkeinen Fredi puhui sen verran paljon, että laitoin mp3-soittimeni äänittämään keskustelun. Jossain vaiheessa myös Fredin kaveri, kolmikymppinen Jimmy liittyi joukkoomme.

Nuoruudessaan Fredi kuului Kallionkirjasto -jengiin. 70-luvulla parisataahenkisellä jengillä oli koviakin tappeluita Eiran jengien kanssa. Vankilaan hän joutui ensimmäistä kertaa 15-vuotiaana. Tapostakin hän on Kakolan vankilassa istunut. Osa tuomioista on kuulemma vasikoinnin ja lavastuksen takia kärsittyjä. Fredin mukaan ajat ovat muuttuneet 70-luvulta. Silloin oli periaatteita. Nuoriso oli nykyistä jengiytyneempää, ja jengienvälillä valitsi tietyt säännöt. Viinatrokarit pysyivät omilla alueillaan ja toisen jengin aluerajojen rikkominen kostautui rajuna selkäsaunana. Frediä otti erityisesti päähän maahanmuuttajien asenne. Hänen mukaan suomalaisjengien välienselvittelyt sovittiin kaksintaisteluissa. Maahanmuuttajat sen sijaan käyvät päälle isolla porukalla. Maahanmuuttopolitiikka vaivaa Frediä muutenkin.
– Minkä takia niitä pitää tuoda tänne kuluttamaan meidän varoja?
Hän näkee suomalaisväestön kaltoin kohtelua asunnottomista puhuttaessa.
– Montako koditonta somalia sä olet nähnyt? Et yhtään. Suomalaisia kodittomia silti löytyy.
Jimmy nyökytteli vieressä. Palasin kysymykseen, johon koko jutun piti olla keskittynyt. Asuuko Helsingin kaduilla ihmisiä, vailla kunnollista yöpaikkaa? Ovelle oli ilmestynyt liian isoon siniseen ysäritoppatakkiin, punaiseen beanie-pipoon ja kumisaappaisiin pukeutunut surkean näköinen vanhus. Harmaan joulupukin parran alta kaihiset silmät tuijottivat porautuvasti suoraan kohti.
– Kyllä, mies lausui huomattavalla vakavuudella.

Äänitteitä Fredin haastattelusta: 70-luvun Helsinkiä, jengikulttuuria ja yleisiä ajatuksia.

0saves

Lisää luettavaa

0 Kommenttia

Jaa artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>