http://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/04/DSC_0210.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/04/DSC_0201-687x1024.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/04/DSC_0313.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/04/DSC_0373.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/04/DSC_0419.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/04/DSC_0434-687x1024.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/04/IMG_1475.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/04/boomMAIN-LARGERR.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/04/DSC_0388.jpg
KULTTUURIMUSIIKKI April, 1st 2012 by

Yritykseni tutustua konemusiikkikulttuuriin

Download PDF

Julkaistu alunperin 10.9.2011. Viikonloppuisin helsinkiläisnuoret miehittävät kaupungin puistot ja aukiot. Käpylän Taivaskallioilla ilta ei ole aivan tavanomainen. Kännykkäkaiuttimien säresivien äänien sijaan kallion laen täyttää yhdestä sodanaikaisesta bunkkerista pauhaava konemusiikki. Yritän saada käsityksen mistä reiveissä on kyse. Onko termi edes käyttökelpoinen?

Techno Picnicin Facebook-sivuilla puhutaan reiveistä. Järjestäjät Mike D ja John Hiddenblade kertovat kyseessä olevan melko uusi tapahtuma.
– Klubit ovat tylsiä, haluamme nauttia musiikista ulkona. Otettiin vehkeet messiin ja tultiin soittamaan ihmisille taattua laatua ja priimaa, ei sattumaa, Mike D selventää.

Mike D valkoisessa t-paidassa tervehtii ystäväänsä. Vasemmalla John Hiddenblade.

–  Olemme aiemminkin soittaneet musiikkia ulkona, mutta tämä on virallisesti ensimmäinen sarjassaan, John Hiddenblade laskee.

Seitsemältä illalla ihmiset kerääntyvät paikalle. Muutamaa bunkkerin päällä toikkaroivaa humalaista ja käsiään flegmaattisesti ympärillään heiluttelevaa Mikkoa lukuunottamatta kukaan ei vielä tanssi.

Alkuillasta nuoret nauttivat kesän lämmöstä.

– Mul on hasaa ja muuta, jos haluut ostaa ni tuu sanoo, piippua kaulassaan roikottava nuori mies supattaa korvaani.
Epäselvän keskustelun jälkeen hän tarkentaa katseensa muualle ja vaeltaa poispäin autuaasti hymyillen. Vastaavia tapauksia en illan aikana kohtaa. Yleisö ei sijoitu mihinkään tiettyyn kategoriaan. Ei reivikansaa, ei hipstereitä. Suurin osa illanviettäjistä ovat parinkympin alle osuvia tavallisia suomalaisnuoria.

Olut saa liikettä niveliin.

Laki ei suvaitse reivejä

 

Perinteisesti suomalaisen tanssihalukkuus on suoraan verrannollinen juodun alkoholin määrään. Aurinko laskeutuu ilmatorjuntabunkkereiden taakse ja pullojenkeräystä varten viritetty jätesäkki täyttyy. Dj-pöydän edusta kansoittuu.

Tanssi on aluksi nurkkakuntaista, mutta se vapautuu illan myötä. Mike D kertoo Techno Picnicin kestävän kunnon reivien tavoin iltaviidestä aamuviiteen – jos poliisi ei keskeytä juhlia.

Laitteistoa.

– Järjestettyjen bileiden raja on häilyvä. Hakemus voidaan hylätä helposti. Suomen desibelilait ovat köykäiset. Ennen iltakymmentä ulkotilassa saa soittaa viidenkymmenen desibelin volyymillä. Pelkästään aggregaattimme tuottaa yhdeksänkymmentä desibeliä.
– Mielestäni tämänkaltaiset tapahtumat tulisi laillistaa. Mielestäni tässä ei ole mitään pahaa kunhan kaikki hoidetaan asiallisesti. Enemmän tästä on hyötyä kuin haittaa, John Hiddenblade huokaa.

MikeD DJ:nä

Varttia vaille kymmenen poliisipartio lipuu juhlapaikan läpi. Paku tekee uukkarin kallion päässä ja kaartaa takaisin. Yhtäkään juomaa ei kaadeta maahan ja bileet saavat toistaiseksi jatkua. Leppoisa poliisi auki rullatusta ikkunasta kehottaa kysymään tarkempia yksityiskohtia viranomaisten suhtautumisesta Techno Picnicin kaltaisiin juhliin päivystävältä komisariolta, mutta vihjaa tapahtuman käyvän päinsä kunhan järjestyshäiriöitä ei tapahdu.

Olen hämmentynyt. Eikö stereotypisissä reiveissä kaikkien kuuluisi tanssia piripäissään metsän siimeksessä tai varastohallissa ja pelätä poliisin karhuryhmän yllätysratsiaa, eikä hengailla julkisella paikalla ystävällisen poliisin seuratessa sivusta? Minkälaista reiveissä oikeasti pitäisi olla?

”Laput kuuluvat reiveihin kuten lippalakit hip hoppiin”

 

Wikipedia määrittää reivit seuraavasti: Rave (joskus ravebileet, teknobileet tai reivit) on nimitys koko yön kestäville musiikkitapahtumille, joissa DJ ja live-esiintyjät soittavat elektronista tanssimusiikkia tanssivalle yleisölle.

Minä en ole aktiivinen reivimies, enkä tiedä minkälaista ”oikeissa teknobileissä” kuuluisi olla. Laitan internetin keskustelupalstalle kyselyn reivikulttuurin todellisesta luonteesta. Yksi vastauksista määrittelee reivit seuraavasti:
>epävirallinen (lue: laiton)
>sisäpiiri ja heidän mukanaan tulevat uusiystävät
>huumeita käyttää 30-80% riippuen tapahtumasta
>kestää koko yön ellei keskeytetä
>facebook-kutsuissa EI paljasteta tarkkaa paikkaa

Toinen vastaaja täsmentää ettei reiveissä istuskella olutta hörppien.
Kaikki tanssii reiveissä, siis ihan kaikki – nekin jotka eivät osaa. Tanssiminen on monelle päätarkoitus ja jollei osaa niinkään tanssia niin aina voi tamppailla, yleensä kaikki liikkuvat kumminkin aktiivisesti. Kalja ei muuten kovin yleinen nähtävyys reiveissä ole koska se korvataan jollain muulla. Itse ainakin tykkään tamppailla avojaloin jos vaan mahdollista niin vituttaa osua lasinsirpaleisiin.

Keskustelijoista osa kertoo huumeidenkäytön olevan tavallista reiveissä.
Laput kuuluvat reiveihin kuten lippalakit hip hoppiin.

Toinen kirjoittaja jatkaa.
Tapahtumissa yleisimmät huumeet varmasti ovat psykedeeliset huumeet jotka ”laajentavat tajuntaa” ja joitain piripäitäkin siellä aina näkyy ettei virta lopu kesken. Tietenkin voi olla reivit ilman huumeita mutta jos kuuntelet esim psytrancea niin tajuat että selvinpäin se loppuunsa on aika yksitoikkoista musiikkia mutta aineissa sitäkin parempaa.

Salaperäinen yhteydenotto

 

Aloittamani keskustelu kerää vastauksia. Alakulttuuri saa kovin arveluttavia ja mystisiä piirteitä. Ennakkoluuloni happopäistä lautasen kokoisine pupilleineen vahvistuvat. Yhteen vastaukseen on sisällytetty salattu sähköpostiosoite ja viesti jonka mukaan ottamalla yhteyttä saisin lisäinfoa aiheesta. Kirjoitan osoitteeseen ja saan pian vastauksen inboxiini.

Juu, elikkäs kerrataan tässä vähän etikettiä:
Ei nimiä, ei tarkkoja aikoja tai paikkoja minkäänlaiseen mediaan.
Onko sinulla mahdollisuus olla Helsingissä 3.9.?
Voisin ohjata sinut erääseen tapahtumaan, jossa voit yrittää päästä
”sisäpiireihin”.

Saan tarkan osoitteen minulle entuudestaan tuntemattomaan itähelsinkiläiseen ravintolaan. Uteliaana matkustan metrolla määränpäähän ja maksan narikkamaksun tavallisen lähiöpubin näköiseen paikkaan. Minulle selviää tämän iltaisen tapahtuman olevan lähinnä infotilaisuus tulevista bileistä ja samalla myös yhden harrastajan syntymäpäivät.

Savukone luo tunnelmaa Itä-Helsinkiläisessä baarissa.

Erotuksena tavalliseen viikonloppuiltaan kaiuttimista soi suomi-iskelmän sijaan konemusiikki ja baarin pieni tanssilattia on koristeltu uv-valossa hohtavilla psykedeelisillä koristeilla. On erikoinen näky katsoa ahavoituneita kanta-asiakkaita tuoppinsa ääressä tällaisessa ympäristössä. Kantisten lisäksi siellä täällä pyörii hinduteemaisiin vaatteisiin pukeutuneita nuoria. Eräs heistä suostuu jututettavaksi kunhan saa soitettua psytrance-settinsä pois alta.

 

Tämän päivän reivit ovat psykebileet

 

Nebula Meltdown on tehnyt musiikkia ja soittanut keikoilla aktiivisesti 2000-luvun alusta lähtien. Hän tietää konemusiikin ympärillä pyörivästä alakulttuurista. Hän kertoo reivien saaneen alkunsa 80-luvun lopun halli- ja varastobileistä. Näissä vaihtoehtobileissä soi acid house, jonka nimitykseen ja äänimaailmaan liittyy Roland TB-303 -bassosyntetisaattorin ”väärinkäyttö”. Bassolinjojen syntetisoimisen sijaan laitetta käytettiin itsenäisenä instrumenttina.  Phuturen kaltaiset uranuurtajat soittivat monotonista konemusiikkia läpi yön. Tuolloin sai alkunsa lisäksi PLUR – Peace, Love, Unity, Respect – joka on ohjenuora monille alan harrastajille. Ajan myötä reivikulttuuri kehittyi.

– Wikipedian määritelmä on ihan hyvä, mutta kulttuuri on kehittynyt sittemmin moneen suuntaan. Sama meininki jatkuu mutta eri musalla. Elektronisessa musiikissa on useita alalajeja. Jokaisella skenellä on omat piirteensä esimerkiksi pukeutumisen suhteen. Reivit on nykypäivänä vähän vitsinomainen nimitys konemusiikkibileille. Yleensä termiä käyttävät tahot, jotka eivät aiheesta sen kummemmin tiedä.

Nebula Meltdownin mukaan nyt, noin kaksikymmentä vuotta reivikulttuurin syntymän jälkeen, samassa pinnan alla kuplivassa lokerossa on psykebileet. Psykebileissä soi psytrancen lisäksi esimerkiksi psybientin, ambientin, downtempon ja chill-outin kaltaiset kryptiset musiikkityylit. Bileet kestävät paikasta riippuen klubilla aamuneljään, metsä- ja mökkibileissä läpi yön ja festareilla peräti koko viikonlopun. Tapahtumissa ruokitaan kuulon lisäksi näköaistia. Tyypillisiä ovat erilaiset valot ja laserit, savut ja uv-valossa loistavat kankaat ja lankataideteokset.
– Tapahtumissa yhdistyy äänen, kuvan ja valon harmoninen yhteiselo, minkä tarkoituksena on tuottaa kaikille aisteille kokemuksia ja siten luoda paikallaolijoille mahdollisimman miellyttävä ympäristö viettää aikaa.

Maine tahriintuu ennakkoluuloista

 

Mieleen palaa välttämättä nettikeskustelu huumeiden käytöstä. Voisi kuvitella mieltälaajentavien aineiden käytön olevan yleistä dopingmielessä. Puheet konemusiikin kuuntelijoiden huumekarkeloista (joissa ehkä myös palvotaan Saatanaa kissojen polttamisen ohessa) ovat varmaan totta.

Tässä kohtaa monet harrastajat närkästyvät. Nebula Meltdown kertoo juhlissa soivan musiikin muistuttavan tahtia hakkaavalla bassorummullaan ja hypnoottisilla bassolinjoilla shamaanin rumpua. DJ:n tai artistin virka on muinaisten kylän parantajien asemaa vastaava – johdattaa yleisö musiikin avulla transsiin ja omiin ajatuksiin. Ensimmäisten kuuntelukertojen ”kulttuurishokin” jälkeen kuulija löytää musiikista monia yksityiskohtia ja punaisen langan, jonka mukaan kappale kehittyy. Nebula Meltdownin mukaan psytrance-musiikkiin uppoutumisella itsessään on terapeuttisia vaikutuksia samoin kuten juoksulenkeillä käymisellä tai vaikka pienoismallien kokoamisella on.
– Se auttaa kuuntelijaa keskittymään itseensä ja kuuntelemaan omia ajatuksia. Psyken kuunteluun ei tarvita  huumeita, vain hieman tervettä uteliaisuutta ja joskus kärsivällisyyttä.

Hänen mukaan yleinen huumeiden ja psykekulttuurin yhdistäminen on valitettavaa. On muistettava netin olevan täynnä ihmisten omia henkilökohtaisia kokemuksia kulttuurista joiden mukaan ei pitäisi tehdä yleistyksiä.
– Sen tiedän että psykebileissä ja -festareilla viihtyy paljon fiksua ja korkeasti koulutettua porukkaa, joista useat tykkäävät juhlia ihan selvin päin ilman minkäänlaisia päihteitä. Alkoholiakin olisi saatavilla ja baarissa istuminen mahdollista. Suurin osa tulee paikalle musiikin takia ja haluavat itselleen hyvän olon tanssimalla.

Kulttuurin valtavirtautumisesta

 

Nebula Meltdown näkee Taivaskallion Techno Picnicin olevan tapahtuma, jonne järjestäjät ovat roudanneet laitteet paikkaan x ja halunneet pitää kaveriporukalla hauskaa. Alueelle on helppo päästä ja Facebook-kutsun ja puskaradion avulla nuoria on kerääntynyt paikalle. Todellisten ”reivien” kanssa Taivaskallion tapahtumalla ei vaikuta olevan juuri mitään tekemistä.

Minä miellän reivit ja psykebileet hieman salamyhkäisiksi tapahtumiksi joiden yhteen määritelmään kuuluu hipsterhenkisesti se, ettei se ole valtavirtaa. Mielikuvaa vahvistaa kuulemani puheet vanhojen konkareiden järkkäämistä pienten budjettien mökkibileistä, joista tiedotetaan tuskin lainkaan, fiiliksen tärkeyden korostaminen ja kaupungin yökerhojen rahastusmeiningin arvosteleminen. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole vaan kyse on nähtävästi omasta tietämättömyydestäni. Nebula Meltdownin mukaan valtavirta ja psykekulttuuri pikemminkin täydentävät toisiaan. Hieman paradoksaalisesti valtavirran avulla psykekulttuuri tarjoaa yhä useammalle vaihtoehdon valtavirralle.
– Psykekulttuuri on saatavilla kaikille jotka siihen haluavat tutustua, mutta yleinen tietämys on vielä pientä sillä kulttuurista ei tiedoteta missään valtavirran tiedotusvälineissä. Kiinnostuneet kyllä osaavat löytää tietoa. Ihmiset löytävät psykekulttuurin usein isompien klubitapahtumien kautta, joissa voi soida samoissa bileissä useita eri musiikkityylejä saaden laajempaa kuulijakuntaa paikalle. Tunnetumpien ulkomaalaistähtien keikkojen kautta voi tutustua kulttuurista enemmän tietäviin ihmisiin.

 

Suosion kasvu näkyy festareilla

 

Nykyään reivien tiedotus ei käy ainoastaan suusta suuhun, vaan Facebook ja internet ylipäänsä mahdollistavat laajan verkostoitumisen kansallisten rajojen ulkopuolelle. Nebula Meltdown kertoo suomalaisen psy-kulttuurin olevan toistaiseksi lapsenkengissä. Ei kauaa. Kaikki reivit tai psykebileet eivät ole pienten ryhmien mökki- tai metsäjuhlia sillä kentälle on astunut myös isoja tekijöitä. Suomessa tunnettuja tapahtumia ovat Konemetsä vuosina 2004 – 2009 (Parhaimpina vuosina an 3000-3500 maksanutta kävijää), Existence Festival (alle tuhat kävijää) ja Lawatanssit (noin 2000 kävijää), jossa on psytrancen ja psyrockin lisäksi kuultu suomiräppiä.
Muualla maailmalla järjestettävillä festareilla kävijöitä on kymmeniä tuhansia.

Väenpaljoutta Boom Festivaleilla Portugalissa

– Parina viime vuotena yleisön kiinnostus on räjähtänyt kulttuurin suhteen. 2000-luvun puoliväli oli hiljaista Suomessa, mutta sukupolven vaihdoksen ansiosta uudet 18-20 -vuotiaat ovat löytäneet bailut. Lähestulkoon joka viikonloppu on kooltaan vaihtelevia bileitä. Kuulin huhua, että kesällä olisi ollut parhaimpana viikonloppuna yhdetoista bileet, Nebula Meltdown hämmästelee.

Hyväksi esimerkiksi suosion ja yleisen tietämyksen kasvusta hän nostaa Metsät 2011 -festarin, joissa kävi yön aikana noin kahdeksansataa konemusiikin ystävää. Aikaisempina vuosina samalla alueella järjestetyissä bileissä kävijöitä oli korkeintaan kolmesataa.
Suomessa on useita pitkäaikaisia konemusiikkitapahtumien järjestäjiä kuten Futuristics, People of the Butterflies, Säde, Entropy ja Illusions Productions, joiden tapahtumissa soitetaan konemusiikin genrejä laidasta laitaan.

Tietoa tulevista tapahtumista löytää osoitteista www.elixiria.fi  ja www.klubitus.org.

 

Taivaskalliolta tulevaisuuteen

 

Tämän illan teknobileitä nimi Techno Picnic kuvaa mielestäni hyvin. Ihmiset ovat tulleet nauttimaan oluen lisäksi konemusiikista kaveriporukalla. Eipä siinä. Musiikki soi ja kaikilla näyttää olevan hauskaa. Ehkä Techno Picnicin kaltaiset tapahtumat ovat merkki yleisen tietoisuuden kasvamisesta konemusiikkikulttuurin viidakon suhteen.


Ensimmäinen epävirallinen Techno Picnic järjestettiin kesäkuussa. Tämäniltainen Techno Picnic vol. 1 ei järjestäjien mukaan jää viimeiseksi. Suomen lyhyt kesä vaikuttaa järjestämiseen mutta ei lannista.

– Paikkaa ja aikaa on vaikea sanoa. Pari kertaa kuussa olisi tavoitteena. Talvella näitä ei voi järjestää samalla tavalla. Mahdollisesti vuokraamme sisätiloja tapahtuman jatkoa varten talvella. Ideaa ei missään nimessä kuopata.

Techno Picnicin taustahenkilöt ovat pysyneet sanojensa takana. Katso kuvareportaasi Low Orbit Liftistä

Jos diggasit tästä kirjoituksesta niin jaa eteenpäin!

Lisää luettavaa

0 Kommenttia

Jaa artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>