KULTTUURIMUSIIKKI May, 27th 2012 by

Vilpittömästi nolo

Download PDF

”Suomirap on noloa”, toteaa kenties kuvitteellinen, mutta sitäkin stereotyyppisempi tyyppi. ”Se on Amerikasta matkittua”, hän jatkaa survoessaan El Stetson –aterian mukana tulleita ranskanperunoita suuhunsa konemaisella tahdilla. ”Minä kuuntelen oikeaa musiikkia. Siis sellaista, jota soitetaan nahkahousut jalassa ja lauletaan englanniksi”, miekkonen päättää ylväs ilme majoneesin tahrimilla kasvoillaan.

Nolo on kuitenkin mitä subjektiivisin ilmaisu. Se kertoo enemmän sanan käyttäjän ajatusmaailmasta kuin kohteesta. Kun joku on ”noloa”, tuottaa se myötähäpeää. Esimerkiksi fedora päässä katuja halkova teini uskoo näyttävänsä arvoitukselliselta tai syvälliseltä, vaikka todellisuudessa hän näyttää vain fedorapäiseltä teiniltä, joka kuvittelee olevansa arvoituksellinen tai syvällinen.

Kuvittelemamme tyypin lisäksi olen kuullut myös usean pääni ulkopuolella asuvan ihmisen pitävän suomirappia nolostuttavana. Uskoakseni ongelman tuottaa sana ”Suomi” eikä sana ”rap”. Myötähäpeää aiheuttaa siis nimenomaisesti suomen kieli.

Kun urbaania suomalaista todellisuutta kuvataan tarkasti suomen kielellä se kuulostaa väistämättä vilpittömältä. Aivan kuin artisti tarkoittaisi sitä mitä sanoo! Tätä ironiaksi naamioituun kyynisyyteen ihastunut kertakäyttökansa ei voi hyväksyä, sillä vilpittömyys tarkoittaa haavoittuvaisuutta ja toisinaan jopa inhimillisyyttä.

Brittikoomikko Stewart Leetä mukaillakseni viimeinen tabu on tehdä jotain tosissaan ja kunnolla. Kun tekee jotain tosissaan, asettaa itsensä alttiiksi nöyryytykselle. Kulttuurissa, jossa imago on tärkeintä pääomaa, nöyryytys on konkurssi.

Tietenkään kaikki suomirap ei ole vilpitöntä. Samalla tavalla kuin muissakin taiteissa, osa siitä palvelee yleisön hedonistisia tendenssejä. Aivan kuin rock vesittyi stadionrockiksi, degeneroituu suomirap lätkärapiksi.

Täydellinen reptiliaanien yö ei ole kuitenkaan vielä koittanut. Joukko urheita heppuja jatkaa sukkien käyttämistä tennareiden kanssa ja suomen kielellä riimittelemistä. Ja kun heidän rehelliset sanansa kerran vuodessa eksyvät erehdyksessä kansallisille radiotaajuuksille, vaihtaa, kenties kuvitteellinen, majoneesikasvoinen ystävämme kanavaa.

”Helmiä sioille” sanoisimme, jos olisimme vähemmän kohteliaita.

Lisää luettavaa

0 Kommenttia

Jaa artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>