IHMISET June, 24th 2012 by

Kohti punaista tupaa ja hamppupeltoa

Download PDF

”Surullista että kukkien kasvatuksesta joutuu vankilaan”, harmittelee Mikko Pekkola kukkapurkkinsa äärellä.

Kotimaisen päihderintaman turvallisuusuhkia on kolme: hamppu, hamppu ja hamppu. Maahamme on kehittynyt symbioottinen yhteistyötilanne: systeemi haisee, joten hamppu tuoksuu. Tarkkaa lukumäärää on vaikea sanoa, mutta Suomessa arvellaan olevan noin 10 000 – 20 000 aktiivista kannabiksen kotikasvattajaa. Mikko Pekkola on yksi heistä.

Juice riimittelee ääniaaltojen harjalla ja väistelee hämärän huoneen kukkasia. Reggae ei raikaa. Tapettien korvikkeena ei ole Bob Marleyn kuvia. Hampunlehtiä muistuttavia objekteja ei ole näkösällä. Missään ei ole 420 lukuja. Ja tässä asunnossa pitäisi asua kannabiksenkasvattaja? Eihän tuolla silmälasipäisellä nuorellä miehellä ole edes rastoja ja sellaista pipoa, joka muistuttaa Jamaikan lipuksi maalattua pussikoalaa. Mitä ihmettä?

Ennakkoluulojen ja stereotypioiden mukaisesti ihmiset tuomitsevat muita tietämättömyytensä varjossa. Kannabista kasvattava opiskelija, joka vielä pitää suurta melua tekemisistään, nähdään helposti vihaisena ja pahanhajuisena hörhönä. Todellisuus on yleensä kaukana odotuksista ja arvauksista.

”Ihmisten pitäisi käsittää, että pössyttelijät joista mediassa puhutaan voivat olla ihan normaaleita naapureita”, sanoo itseään tylsäksi ja normaaliksi luonnehtiva Mikko Pekkola, 30. Näkemyksensä hyvin perusteleva ja sulavasti argumentoiva nuorukainen on kaukana siitä perinteisestä huumeidenkäyttäjän irvikuvasta.

Näkymätön muuttuu näkyväksi

 

Viihdekäyttökokeilut innostivat pitkä-aikaista kasvienystävää kokeilemaan hampun kasvatusta. Innostus meinasi jäädä lyhytikäiseksi, kun poliisi istutti kalsarijalkaisen artesaaniopiskelijan eräänä aamuna rappukäytävään kollegan suorittaessa kotietsintää. Asunnosta löytyneet hamppukasvit johtivat kiinniottoon ja maijaan kuljettamiseen raudoissa – naapurien tuimien katseiden alla tietenkin.

”Kannattaa lopettaa, koska enää ei ole yksityisyyttä asian suhteen”, kuului virkavallan neuvo pojanklopille. Mitä vielä. ”Antaa palaa, tehdään asiasta julkinen”, hän tuumasi ja perusti blogin uutta kasvatusprojektiaan varten. Lukijoiden avustuksella uuden taimen nimeksi ristittiin Paatero. Nyt se kasvaa innokkaasti odottaen päätymistään huumaisainekäyttöön – tai poliisien takavarikoimaksi.

Vihreä tee höyryää, kun tupakka sauhutellen varisuttaa tuhkaansa kohti tuhkakuppia. Ikaalisissa asuva, tummiin pukeutunut ja hihansa käärinyt Pekkola iloitsee kirjoitustensa näkyvyyttä: ”Olen yllättynyt kuinka paljon käyntejä blogi on saanut niin lyhyessä ajassa. Koen saaneeni aikaiseksi jo paljon keskustelua ennen sitä, mutta vielä enemmän sen perustamisen jälkeen. Jokainen keskustelu on vain lisää vettä myllyyn”.

Kommentit ovat yllättäneet posiitivisesti laadullaan, vaikka tietenkin satunnaisia huutelijoita löytyy. Eräs kommentoija on nostanut pinnalle Pekkolan mahdollisen sopeutumattomuuden yhteiskuntaamme. ”Toisten mielestä pitäisi olla laitonta pyrkiä muuttamaan lakia. Se huvittaa minua aina uudestaan ja uudestaan”, toteaa Pekkola hymähtäen. ”Jonkun on joskus avattava suunsa, muuten mikään ei ikinä muutu. Kautta aikojen lait ovat muuttuneet kansalaisten painostuksesta aina homoudesta etnisiin oikeuksiin. Kuka olisi 1950-luvulla uskonut, että Yhdysvalloissa voisi vielä joskus olla tummaihoinen presidentti?”

Rakkaaseen harrastukseensa viherpeukalo suhtautuu sopivan vinolla huumorilla.

Virtahepoja olohuoneessa

 

1960-luvulla ensimmäisen huumausaineaallon mukana Suomeen rantautunut kannabiksen käyttö oli silloiselle nuorisolle vahva protestin väline, vaan ei enää. Nykyään pössyttelyyn ei liity juurikaan minkäänlaista vastahuutoa yhteiskunnalle.

Kannabis on hiljaa ja nätisti hiipinyt suomalaisiin koteihin lattialautoja narisuttamatta ja löytänyt oman paikkansa milloin vaatekaapeista, milloin ikkunalaudoilta. Monia ihmetyttää suuresti se hämäryys, että miten se onkaan onnistunut juurtumaan niin hyvin kylmään ja pimeään pohjolaan. Vaan yksi asia versoo esille kirkkaana ja päivänselvänä: helposti sitä viherkasvia ei saada kitkettyä pois näiltä leveysasteilta.

”Se on kuin virtahepo olohuoneessa: kaikki haistavat sen olemassaolon, mutta siitä ei vaan saa puhua”, Pekkola määrittelee. Tabu kuuluisi särkeä: asioista pitäisi voida puhua. Pekkolan mielestä keskustelu junnaa paikoillaan: ”kannabiksessa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, sillä se on täysin arkipäiväistä.”

Kesäisin ilman paitaa, yläselän hampunlehtitatuointi selvästi näkyvillä liikkuva Pekkola kertoo ottavansa osaa mahdollisimman avoimesti erilaisiin korviin kantautuviin keskusteluihin. Hän rohkaisee kaikkia aktiivisuuteen: ”Jokainen ihminen voi lähteä mukaan keskustelemalla”.

Talutusnuorassa media

 

Viime aikoina ilmassa on ollut vuosi vuodelta havaittavissa häivädys muutoksen tuulesta: ”Mediassa puhutaan jatkuvasti avoimennin huumeista, ja asenteet kannabista kohtaan ovat löyhentyneet huomattavasti”.

Vaikka ilmapiiri on muuttunut ja koko ajan ollaana menossa kohti avoimempaa keskustelua, on silti paljon parannettavan varaa. ”Valtaosa valtamediasta on jonkinlaisessa talutusnuorassa. Jos näin ei ole, pyydän vasta-argumentteja ja todisteita”, ruotii Pekkola. ”Toimittajien pitäisi hallita journalistinen etiikka, mutta valitettavasti sensuuri karsii objektiivista totuutta. Mediassa vain hehkutetaan seksikkäillä sanoilla huumeita vastaan.”

Irstas totuus taitaa olla, että tässä maassa parhaiten päihteistä tietävät joko tutkijat tai käyttäjät – ja kummatkin pääsevät ääneen yhtä harvoin. Tutkijoiden tilastollisiin faktoihin pohjautuvia näkemyksiä ei juurikaan osata arvostaa toimittajien riveissä. Suomalainen media on pitkään määritellyt huumausaineiden asiantuntijoiksi viranomaiset ja erinäiset järjestöt. Pekkola muistuttaa, että Irti huumeista ry:llä ja poliisilla on ihan omat intressit työhönsä, ja ne vaikuttavat heidän julkisuuden lausuntoihin.

Paateroksi ristitty pieni, vihreä ja viaton cannabis sativa on vain yksi kasvi muiden joukossa.

Pelkoa ja huumeministereitä

 

Maailman meno on monimutkaista ja vaikeaselkoista. Kun kannabis halutaan dekriminalisoida, validi argumentti ei ole se, että laillistaminen on toiminut Hollannissakin. Se on kuulemma ihan eri maa, ja siellä pätee ihan eri käytännöt. Vaan kun halutaan laimentaa olutta, on täysin validi argumentti, että kyllä se toimii meillä, kun se on toiminut Ruotsissakin. Sanotaan, että ei se Ruotsi nyt mitenkään erilainen ole.

Ongelma on maailmanlaajuinen: ”Pyhä huumesota on täysi fiasko”, täräyttää Pekkola. ”Se on tunnustettu moneen kertaan – miksi sitä silti jatketaan?”. Hänen mielestään haittoja voi vain pahentaa rangaistuspolitiikalla: ”Opimmeko me mitään alkoholin kieltolaista?”. Hän huomauttaa, että jos kaikki tapahtuisi piilossa, myös ongelmat jäävät piiloon eivätkä ole korjattavissa. ”Kieltolaki luo tilanteen, jossa ei ole kontrollia alaikäisten suhteen”, Pekkola kertoo. ”Kontrolloidulla jakelulla ehkäistäisiin, tai ainakin huomattavasti vähennettäisiin, heidän sekaantuminen aineeseen. Kuten esimerkiksi Alkon monopoli alkoholin osalta”. Tunnetusti suurinta osaa nuorista viehättää myös kielletyn hedelmän maku: ”Ilman sitä glamour häviää”, hän perustelee.

”Pitäisikö kaikkia kannabiksen käyttäjiä pitää rikollisia, ja rajoittaa heidän työ- ja opiskelupaikkojen saantia? Hei, mitä me oikein halutaan?”, Pekkola ihmettelee ja muistuttaa, että käyttäjiä löytyy kaikista yhteiskuntaluokista. ”Mitä paremmassa asemassa, sitä paremmin pitää turpansa kiinni”, hän sanoo ja perustelee, että leimautumisen pelko on todellinen. ”Poliitikot eivät uskalla puhua aiheesta, koska se mielletään poliittiseksi itsemurhaksi. Osmo Soininvaara leimautui huumeministeriksi ja Rosa Meriläisestä tuli median ahdistelema”. Ei ihme että poliitikot pelkäävät.

Arkadianmäelle Pekkola ei ole heti juoksemassa aloittelemaan omaa kansanedustajan uraansa: ”Harkitsen jos se tulee ajankohtaiseksi esimerkiksi pyyntöjen myötä”. Hän myöntää, ettei hänellä ole mitään varsinaisia himoja ja suurempia intressejä sekaantua politiikkaan: ”Suutari pysyköön lestissään.”

Pilvi on pop

 

Populaarikulttuurista varisee hampunlehtiä jo ilman pahempia ravistuksia. Sen löytää niin tv-sarjoista, elokuvista, musiikista kuin myös dokumenteista. Negatiivisessa sävyssä? Ei, ei sinnepäinkään. Suomessa pilven reunalla istuu jo monta. Julkisuuteen on nousemassa elämäntarinoita toinen toisensa jälkeen: on kuituhampun kasvattajaa, lääkekannabista käyttävää ms-potilasta, vaikka mitä. ”Ihminen on laumaeläin, kiva että en ole yksin”, Pekkola toteaa kanssakumppaneistaan. ”Täysin yksin olisi hyvin vaikea jatkaa tätä toimintaa, jossei jopa mahdotonta.”

Tulevaisuuden suhteen hän paljastaa menevänsä päivä kerrallaan ja elävänsä vaikka vain piruuttaan. Tällä hetkellä kuntoutustuella elävä Pekkola kokee pilven auttavan häntä lääkärin määräämiä lääkkeitä paremmin, ja sillä on tiettyjä lääkkeitä lievemmät sivuvaikutukset. ”Pystyn vähentämään synteettisten, haitallisempien, yhdisteiden käyttöä”, hän perustelee. Pekkola näkee, että lääketeollisuudella on vahvasti näppinsä pelissä pilven laillisen statuksen osalta, sillä kasvia ei voi patentoida: ”Rahapussi ei kasva ilman patenttia”.

Erään tutkimuksen mukaan valtaosa kotimaisista pilven kasvattajista nautti aktiviteetistä, koska oli mukavaa kasvattaa jotain. Erilaisia kasveja koko aikuisikänsä kasvattanut Pekkola yhtyy näkemykseen: ”Puutarhanhoito on terapeuttista; se hoitaa mieltä ja ruumista. Se on kivaa ja tervehenkistä”. Viherpeukalon kasvatusharrastukset laajenisivat isommiksikin plantaaseiksi, jos se vain byrokratia antaisi periksi: ”Herranjestas, jos se vain tulisi lailliseksi!”, hän tiuskaisee. ”Yksi suurimmista haaveistani on oma punainen tupa ja hamppupelto – ja viljelyyn yhtä hyvät tuet kuin Nallella!”.

Pekkola on muuten sijoittanut vehreän taimensa pieneen purkkiin. Somasti kantokahvalla varustettu vanha jogurttipurkki vaihtaa huolettoman helposti kasvuympäristöään sinivuokkojen seuraan ilman suurempia säätöjä. Ihailtavaa itseironiaa ja pilkettä silmäkulmassa. ”Eihän tätä erkkikään jaksaisi jos olisi niin ryppyotsaista”, hän perustelee. ”Lupaan kyllä, että lisää hauskaa on luvassa ja sehän selviää vain seuraamalla blogia.”

Suomen virallisen kotikasvattajan blogi löytyy osoitteesta: http://www.suviko.blogspot.fi/

Lisää luettavaa

  • Ei samankaltaisia kirjoituksia
6 Kommenttia

Jaa artikkeli

  • Joonas

    Jos kannabis lailistettaisiin edes joltain osalta, olkoot se sitten "alkossa" myynti tai 1 kasvi per/henkilö, niin faktahan on se että sitä vähemmän nuorison tarvitsi olla "narkkarien" kanssa tekemisissä. Näitä piri/mdma/pilleri-päitä on aivan liikaa ja heistä suurin osa välittää juuri sitä hamppuakin vaikka itse eivät sitä käyttäisikään. Ehkä tässäkin on yksi syy miksi hampulla on niin huono maine. Sitten vielä kun ajatellaan masentuneita. Mikä olisi parempi lääke kuin hamppu? Toki jos on psyykkisiä oireita niin lääkärihän sitä voisi annostella ns. "koittaa" eri kokoisia annoksia, jota tälläkin hetkellä tehdään monelle tuhannelle ihmiselle. Ehkä tämä lääke sopii sinulle? Tai ehkä tämä? Tästä voi tulla useita sivuvaikutuksia.
    Monet ovat jo tähän ajatusmaailmaan kyllästyneet, astukaa ulos se 2000-luku on koittanut jo hetki sitten.

    -Koulussakin opetetaan että kaikki huumeet on samaa. Rännäätkö sitten herskaa(HEROIINI), sniffaatko subuja(SUBUTEX), juotko kahvia/bisseä (KOFEIINI/ALKOHOLI) vai poltatko paukkua (KANNABIS). Mikä on totuus? Vai onko totuutta ollenkaan

  • Sini

    Ihan muutama kommentti liittyen jutussa esitettyihin väitteisiin. Ensinnäkin "luonnollinen" ei tarkoita sitä, että aine olisi ihmiselle hyväksi tai haitaton. Päinvastoin luonnossa kasvavat terveellisten ja vaarattomien kasvien ja eläinten lisäksi ne, joista kaikista vahvimmat tieteen tuntemat myrkyt ovat kotoisin.
    Toiseksi kannabiksen käyttö lääkkeenä on eri asia kuin kannabiksen viihdekäyttö. En ylipäänsä ymmärrä mentaliteettia, jonka perusteella pitäisi laillistaa uusia tapoja saada päätä pyörälle. Olemassa olevatkin tavat aiheuttavat ongelmia yhteiskunnassa. On totta, että kielletyn hedelmän maku ajaa joitakin kokeilemaan, mutta yhtä lailla kielto myös velvoittaa monia ihan yhteisöllisistä syistä (mitä tietysti on joidenkin vaikea kuvitella näinä "minä teen mitä haluan"-mentaliteetin aikoina).

    Kannabiksen käyttö ei ole fyysisesti yhtä haitallista kuin muut huumeet, mutta vailla negatiivisia vaikutuksia se ei ole. Esimerkiksi runsaampi käyttö voi aiheuttaa tutkitusti flegmaattisuutta ja aikaansaamattomuutta, mitä en voi kuvitella esimerkiksi kirjoituksessa ehdotetun masennuksen hoidon kannalta tavoiteltavana (tai muutenkaan).

    Viimein argumentti, jonka mukaan "on kivaa kasvattaa jotakin" on jo hieman asiaan liittymätön. On olemassa aika paljon laillista kasvatettavaa, jonka parissa haastateltavakin on harrastanut. Tällä argumentilla lienee turha ratsastaa kannabiksen laillistamista kohti.

    Luulen että yksi iso ristiriita tässä kysymyksessä on se, miten ihminen kokee yhteisöllisyyden. Itse ajattelen, että on sääntöjä ja velvoitteita, joista on yhdessä päätetty. Kullakin on oikeus olla vaikuttamassa sääntöihin, mutta jos oma esitys ei saa enemmistön hyväksyntää, niin sen kanssa on elettävä. On yksi asia ajaa muutosta ja kokonaan toinen rikkoa voimassa olevia sääntöjä. Ensimmäinen kuuluu demokratiaan ja toinen on anarkiaa.

  • Mikko I. Pekkola

    Hei Sini.

    En jaksa alkaa tässä kumoamaan kaikkia väitteitäsi, ennemmin tai myöhemmin palannen niihin blogissa jossain yhteydessä. Mutta että anarkiaa – oletko koskaan kuullut avoimesta kansalaistottelemattomuudesta? Onko se aina anarkiaa? Ja nyt siteeraan kirjaimellisesti suurta idoliani Paavo Lipposta: jos onkin, niin "so what?"

    Mitä mainitsemaasi enemmistön tahtoon tulee, lukaise vaikka tämä: http://www.suomenlaki.com/juristikirje/suuri+juristikyselyhuumausaineen+kayttorikos+ja+uskonrauhan+rikkominen+turhimmat/a2135576

    Sen verran korjaan lainoppineen sanomaa, että tuomioistuimen määräämät sakot muunnetaan edelleen vankeudeksi. Minä lähden istumaan lähitulavaisuudessa, ellei KKO tai joku muu tee ihmeitä sen estämiseksi. Kukkia kasvattamalla vankilaan – arvaa paljonko maksaa. Voisi kuvitella, että veronmaksajana olisit tällaisesta huolestunut.

  • Sami

    Ei pidä missään nimessä paheksua asiaa sen takia, että kannabista ei saisi laillistaa uutena päihteenä vanhojen päänsekoittajien joukkoon. On erityisen tärkeää huomioida, että kannabis on jo tarjolla niiden rinnalla ja sitä on hyvin helposti saatavilla. Sen takia meillä on tälläistä kansalais- ja huumausainepoliittista aktivoitumista meneillään, koska kannabiksen viihdekäyttö on jo täällä, ja sitä harrastetaan erityisen laajalti. Lainsäädäntö ei pysty estämään pössyttelyn leviämistä, joten ainoa oikea tapa toimia tulevaisuudessa on muuttaa lakeja järkevämpään suuntaan.

    Kannabista viihdekäytetään tässä maassa jatkuvasti entistä suuremmalla innolla. Ei se tapa ketään, mutta lainsäädännön ja yhteiskunnan ennakkoluulojen vuoksi se aiheuttaa huomattavaa syrjäytymistä monille ihmisille tavalla tai toisella. Yksinkertainen tosiasia on se, että huumeiden vastainen sota ei toimi, nykyinen huumausainelainsäädöntä on täysi susi ja huumausainepoliittinen ilmapiiri niin median kuin myös poliitikkojen keskuudessa on ummehtunut.

    Jonkun pitää avata ikkunoita, ja antaa muutosten tuulten puhaltaa. Muualla maailmassa aina Euroopasta Yhdysvaltoihin sitä on alettu tekemään, ja huomattavassa osassa ovat yksittäiset ihmiset, jotka haluavat muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi. Jokainen kantakoon kortensa kekoon.

    Mitä tulee yhteisöön, niin nähtävästi meidän yhteisömme on puoliksi aivokuollut imbesilli. Huumeet nähdään hyvin negatiivisena asiana, joiden käyttö tuomitaan oitis. Vaan harva niistä, jotka pitävät huumeiksi luokiteltavia aineita vastenmielisinä, tietävät niistä yhtään mitään.

    Miksi tutkijat ovat niitä, jotka paasaavat huumesodan olevan mieletöntä? Miksi poliitikot ovat niitä, joiden mielestä sotaa on syytä jatkaa? Miksi me muodostamme käsityksemme meille tuntemattomista asioista sellaisina, kuin media ne meille antaa, ilman että kyseenalaistamme informaatiota ja sen objektiivisuutta?

    Tieto on valttia.

  • Juha

    Täältä tänne löysin, ja kunhan vain tuosta enemmistöstä, ainakin tämä foorumi on vahvasti kannabiksen laillistamisen puolella.

    http://klubitus.org/forum_aihe.php?id=14085;sivu=9999#loppu

    Henkilökohtaisesti minulla ei ole kannabiksen käyttöä mitään vastaan, aina sitä kuulee että esimerkiksi alkoholi ja tupakka ovat molemmat ihmiselle haitallisempia. En asiasta paljoa tiedä, mutta käsittääkseni Hollannissa kannabis on laillistettu niin, että sitä myydään vain baareissa eikä sitä saa polttaa julkisella paikalla tai baarin ulkopuolella. Tällainen laki olisi omasta mielestäni myös suomeen hyvä, vaikka niin että sitä myytäisiin tietty määrä per henkilö. Näin asiaan saattaisi saada jonkinlaista kontrollia ainakin nuorien suhteen. Itse en kannabista käytä, enkä usko että koskaan rupean käyttämäänkään.

    Kaikki mitä kirjoitin perustuu kuulemiini tarinoihin, enkä voi siis olla varma että nämä olisi totta.

  • pingback

    [...] ihmeessä tehdä jotain rikollista ja meuhata siitä julkisesti? Siteerattu lausahdus Teleportaasin artikkelissa osuu naulan kantaan: ”Toisten mielestä pitäisi olla laitonta pyrkiä muuttamaan lakia. Se [...]


    http://www.arkitehti.net/2012/07/05/pro-paatero/

Vastaa käyttäjälle Joonas Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>