ILMIÖT August, 6th 2012 by

Tyhjät tölkit – dokumentti Helsingin romanikerjäläisistä

Download PDF

Romanimies uppopaistaa Kaisaniemenlahdesta pyydystämäänsä kalaa.

Kesällä 2011 keskustelu romanikerjäläisistä kävi kuumana. Helsingin päättäjät eivät keksineet pitäisikö kerjääminen kieltää vai sallia, tai miten autoleireihin tulisi suhtautua. Mediaan pääsi niin kaupunginjohtajaa kuin pääministeriä, joka suositteli, ettei romanikerjäläisille annettaisi rahaa. 

Joissain hyvissä artikkeleissa esitettyjä näkemyksiä lukuunottamatta romaneiden omat mielipiteet tuntuivat jäävän vähemmälle. Niin minulle kuin monelle muullekin suomalaiselle oli epäselvää keitä nämä pullonkeräjäät ja kadun kulmien miehittäjät oikein olivat. Mitä he tekivät täällä? Mistä he ovat tulleet ja miksi? Entä mitä mieltä he ovat tilanteestaan?
 

Ensimmäinen yhteys

 

Alkuperäinen suunnitelmamme oli yöpyä tuolloin viimeisiä hetkiään elävässä Kalasataman romanileirissä. Tarinat kivityksen kohteeksi joutuneista toimittajista aiheuttivat huolestumista, joten olimme pakanneet mukaan tuliaisia: kahvia, pullapitkoa ja savukkeita.

Pääsimme turvallisesti leiriin, mutta suunnitelma kariutui, kun puoliksi bulgarialainen tulkkimme ei saanutkaan yhteyttä Italiasta ja Romaniasta saapuneisiin romaneihin.

Nousimme takaisin autoon ja siirryimme B-suunnitelmaan. Liikuimme ympäri Helsinkiä, mutta sinä heinäkuisena iltana kaikki romanit näyttivät olevan poissa.

Kaisaniemen puistossa lykästi, kun kuvaaja huomasi BG-tunnuksisen pakettiauton. Seurasimme autoa syvemmälle puistoon parkkipaikalle bulgarialaiseen autoleiriin. Tulkki esitteli meidät ja kysyi voisimmeko viettää heidän kanssa pari päivää videokameran kanssa. Romanit ottivat meidät avoimin mielin vastaan. He osoittautuivat lämpimiksi ja sanavalmiiksi ihmisiksi, jotka eivät välittäneet kameran intiimistä läsnäolosta.
 

Ratti kohti tulevaisuutta

 

Neuvostoliitto rajoitti romaneiden liikkumista. Se tarvitsi kouluttamatonta työvoimaa kaupungeissa tehtaisiin ja maaseudulla pelloille. Kommunismin aikaan romaneilla oli asunnot ja työpaikat turvattuina. Neuvostoliiton hajottua monet romaneita työllistäneistä työpaikoista hävisivät, ja esimerkiksi Romaniassa romaneiden työttömyysprosentti kohosi kahdessa vuodessa 15 prosentista 85 prosenttiin.

Kun Euroopan unioni ja Schengen-alue laajentuivat vuosina 2004 ja 2007, useat romanit ottivat lainaa mm. rikollisjärjestöiltä, käyttivät säästöjään tai myivät arvotavaroitaan ja käänsivät autonratit kohti läntistä Eurooppaa parempien työmarkkinoiden toivossa. Suomi on houkutteleva kohdemaa. Vankkarakenteinen Dancho kertoi kuinka he olivat lukeneet ja kuulleet Suomen olevan suvaitseva ja kehittynyt valtio, jonne Euroopan talouskriisi ei ole vielä yltänyt.

Monet Helsingissä asuvista bulgarialaisista romaneista ovat ammattimaisia duunareita: kattomiehiä, muurareita ja muiden vastaavien hommien osaajia. Heillä ei kuitenkaan ole virallisia dokumentteja sen todistamiseksi, sillä taidot ovat usein suvussa perittyjä. Siten töiden saaminen on osoittautunut haastavaksi. Kerjääminen ja pullojen kerääminen onkin heidän mukaansa vain pakollinen selviytymiskeino.
 

Järjestelmän rajoittamat

 

Bulgarian romaneiden puheissa nousi useasti esiin tyytymättömyys Suomen poliisia, tai pikemminkin poliisilaitoksen toimien takana olevaa järjestelmää, kohtaan. Ilman riittäviä rahasummia kunnollisen majoitukseen he elävät ja nukkuvat autoissaan parkkipaikoilla ympäri Helsinkiä. Heidän mukaansa useimpina öinä pikkutuntien aikaan leiriin saapuu poliisipartio, joka käskee lähtemään joko Rastilan leirintäalueelle tai takaisin Bulgariaan. Päivän pullosaaliista saatavat 10-20 euroa ei kuitenkaan riitä Rastilan noin 20-30 euron leiriintymismaksuun, eikä Bulgaria romaneiden mukaan ole vaihtoehto.

Häätäminen on yleinen eurooppalainen tapa vastata romaneiden liikkumiseen. Vuonna 2010 Helsingin kaupunki laati poliisille valtakirjan, joka salli luvattomien leirien poistamisen Helsingissä. Kaupungin linjauksen mukaan luvattomiin leireihin piti puuttua välittömästi. Poliisilaitos kokee romanien häätämisen turhauttavaksi, sillä tavallisesti he vain siirtyvät paikasta toiseen. Amnesty kyseenalaistaa häätömallin, sillä häädöt koskevat ihmisryhmää jolla ei ole rahkeita niiden vastustamiseen.
 

Muutosta yksilötasolla

 

Ihmisluonnolle on tavallista vieroksua ja pelätä tuntematonta. Häpeissäni ymmärsin itsekin syyllistyneeni ennakkoluuloisuuteen, kun olimme ainakin jollain tietoisuuden tasolla varautuneet jonkilaisen primitiivisen alkuasukasheimoin kohtaamiseen, jota piti lepytellä lahjoilla, ettei se kivittäisi meitä kuoliaiksi.

Romanit toivoivat avoimempaa suhtautumista heihin itseensä. Heidän mielestä he ovat yltiöpäisen byrokratian uhreja ja liian tarkkojen yhteiskunnan sääntöjen vankeja, joita pallotellaan ympäri Eurooppaa ja joista kukaan ei halua ottaa vastuuta.

Kesällä 2012 keskustelu romaneista jatkuu yhä. Päättäjät eivät ole keksineet lopullista ratkaisua ongelmien vyyhtiin, jota Euroopan kaduilla tuskin ratkaistaan. Nykymenolla vaikuttaa siltä, että romanit ovat katukuvassamme vielä pidemmän aikaa. Tavallisena helsinkiläisenä ei minullakaan ole kovin viisaita sanoja tarjottavana, mutta romaneiden taustoihin tutustuminen sai aikaan tervettä perspektiivin laajenemista niin Euroopan tilanteeseen, kuin romaneihin kanssaihmisinä. Järjestelmä muuttuu hitaasti, mutta yksilötasolla romaneiden sivuuttaminen tyhjien tölkkien kaltaisena jätteenä ei ainakaan kehitä sitä.

Lisää luettavaa

0 Kommenttia

Jaa artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>