http://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/11/DSC_1087-1024x687.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/11/DSC_11631-1024x687.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/11/DSC_10951-1024x687.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/11/DSC_1134-1024x687.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/11/DSC_1135-1024x687.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/11/DSC_1137-1024x687.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/11/DSC_1114-1024x687.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/11/DSC_1123-1024x687.jpghttp://teleportaasi.fi/wp-content/uploads/2012/11/DSC_11401-1024x687.jpg
ILMIÖTULKOMAAT November, 11th 2012 by

Tutkimusmatka travellerikulttuuriin 3/3

Download PDF

Jatkoimme taas matkaa. Mario tarttui langattomaan mikrofoniin ja kytki kaiuttimen vastaanottoasetukselle. Hän alkoi laulaa kummallista mantranomaista freestylereggaeta volyymillä, joka varmasti tunkeutui polun varrelle rakennettujen talojen ohuiden lautaseinien läpi. Kulkueemme mekastus tuntui olevan vastoin Jesun ja Marion kritiikkiä niitä matkailijoita kohtaan, jotka eivät piittaa saaren asukkaiden unirauhasta.

– Ne tietää että tämä on länsimaalaisten juhlapäivä. Kyllä ne ymmärtää, Jesu kuittasi epäilyni.

Mario jatkoi psykedeelistä lauluaan.

Lopulta saavuimme Jungle Barille ja purimme paskan puukärrymme lastin. Jesu kantoi puolenlitran Beer Lao -pullot jääkaappiin, Mario viritti äänijärjestelmän kuntoon, joku paikallisista sytytti kokon tuleen ja minä rentouduin verannalla. Lopulta me kaikki saatoimme hengähtää ja odotella lisävieraita saapuvaksi. Silloin tällöin sadan metrin päästä pimeän maantien kulmasta esiin tanssi taskulamppujen kulkue. Letkan saavuttua Jungle Barin kohdalle Jesu huusi ihmisiä liittymään seuraan pian alkaviin juhliimme. Kukaan kutsun saaneista ei pysähtynyt, vaan jatkoi matkaa vaivalloisesti hymyillen.

– Tätä mä tarkoitin kun sanoin, että ihmiset ovat muuttuneet. Ennen jengi tervehti iloisesti ja tuli katsomaan mikä on meininki. Nyt ne ei edes sano mitään ja viilettää ohi päivärepuissaan ja otsalampuissaan.Viime vuonna kaikki olivat yhtä perhettä. Nyt kaikilla on kiire johonkin – ei minnekään  mutta hullu kire silti.

Jesu ja Manny vaihtavat kuulumisiaan Happy Barissa.

Lopulta Mannyn Happy Barista johtaman osaston rytmikkäästi heiluvat valokeilat ilmestyivät tien päähän ja juhlat saattoivat todella alkaa. Jesu heitti kokkoon lisää kakkosnelosia ja Mario väänsi soittamaansa suomireggaeta kovemmalle.

Yhdentoista aikaan juhlat olivat täydessä vauhdissa. Vajaa satakunta juhlijaa istui rennosti jutellen ja tanssien kokon luona tai pöytien ääressä baarin verannalla. Mario selektoi musiikkia läppärinsä äärellä Jesun ja Mannyn pyörittäessä juomatarjoilua tiskin takaa.

Mr. Hat muistelee turismin alkuaikoja.

Silloin tällöin joku latasi piippuun satsin tiskillä lojuvasta kasasta pilveä.

– Toi ei ole ongelma täällä, Jesu huomautti.

– Pilven polttaminen täällä on hyvin yleistä, eikä saaren ainoa poliisikaan välitä kun se polttaa itsekin.

Vang Viengin huumevalikoima on laajempi. Saatavilla on helposti kannabista, sieniä, oopiumia ja metamfetamiinia.

– Me ei haluta tänne mitään vahvempia aineita tarjolle. Silloin tänne saapuu niiden perässä ihan vääränlaista porukkaa. Vath kyllä haluaisi, koska saisi silloin enemmän asiakkaita.

Mario käsittelee piippua.

Jesun puhuessa tien ohi kulki taas hajanainen joukko ihmisiä, joka jatkoi matkaansa huomioimatta Jesun kutsua.

– Tää peli alkaa mennä myös aika likaiseksi. Noikin oli matkalla vähän matkan päähän yksiin toisiin bileisiin, jonka järjestäjä jakoi flaijereita täällä aiemmin.

Asiakaskilpailun kiristyessä baarien omistajat alkavat mustamaalata toisiaan.

– Eräs baarin omistaja puhuu paskaa meistä omille asiakkailleen että meidän porukoissa pyörii jotain vahvoja huumeita, vaikka niin ei todellakaan ole. Ne yrittää pelotella asiakkaat pois, ja saada ne itselleen.

Jesu ja Mr. Vath väsäävät tulikeppiä.

 

Oikea meininki

 

Maasta maahan ja maassa maan tavalla, saarelt saareen mä sukellan pinnan alla Raappana lauloi stereoissa.
Juhlapaikka sijaitsi kahdeksantuhannen kilometrin päässä kotosuomesta harvaan asutulla alueella Laosin maaseudulla, mutta en tuntenut olevani kovin kaukana esimerkiksi Mascotin Reggae Stompista. Minne ikinä katsoinkin, näin lähinnä nuoria länsimaalaisia matkailijoita, joista suurin osa muistutti hengästyttävän paljon stereotypisiä trävellereitä. Tyylissä ei suinkaan ole mitään vikaa, mutta muottiin itsensä pakottaminen on rasittavaa.

Hieman ennen keskiyötä Jamaikan lipun väreihin pukeutunut ruotsalainen alkoi hurrata ja toivottaa hyvää uutta vuotta gettotervehdyksen etäisyydellä oleville ihmisille. Sitten hän havahtui vaisuun vastakaikuun ja käveli flegmaattisesti luokseni.

– Hey man, do you know what time it is? hän kysyi käheällä ganjaäänellään.

Vilkaisin kelloani ja kerroin sen olleen noin puoli kaksitoista.

– Hey yo, chill the fuck out man, chill, länsinaapuri vastasi kiukkuisena.

Ruotsalaisesta huolimatta kaikki juhlijat näyttivät aidosti viihtyvän ja tulevan mainiosti toimeen keskenään. Kellon viimein lyödessä kaksitoista sampanjapullo kiersi ringissä, ja Jesu oli tyytyväinen.

– Te elätte mun unta. Nää ihmiset voivat muuttaa saarta parempaan suuntaan kun nää ihmiset kootaan kasaan ja kutsutaan tänne. Tää on se oikea meininki mitä mä tarkoitan, ja tämä on myös katoamassa.

Vuosi vaihtuu ja pullo kiertää.

 

Partytraveller experience

 

Kuusikymppiset Deborah ja Brian istuivat penkillä tanssilattian laitamilla. Australialaisella pariskunnalla oli jo pitkä matkailuhistoria takanaan. He kertoivat käyneensä 80-luvulla Koh Samuin saarella Thaimaassa. Nykyisellä pakettilomakohteella ei silloin ollut asumusta seitsemää bungalowia enempää, yksi matkailijoille suunnattu ravintola ja ensimmäiset ahneuden siemenet.

– Silloin oli jo havaittavissa korruptiota. Poliisi vaati viisikymmentä bahtia, jos he epäilivät jotain turistia doupin hallussapidosta. No vaikkei ei edes ollut, niin joutui silti maksamaan, Brian muisteli.

– Nythän summa on ihan mitätön.

– Silloin ei myöskään tyttö ja poika voineet yöpyä samassa bungalowissa – mutta se käytäntö muuttui nopeasti, Debbie nauroi ja tuuppasi Briania kyynärpäällään.

Brian vinkkasi takaisin ja jatkoi.

– Jokainen haluaa rahaa ja turisteilta saa rahaa. Meininki muuttuu sillä tavalla nopeasti ja kulttuuri katoaa. Nyt paikallisilla on televisiotkin ja sieltä tulee paljon ulkopuolisia vaikutteita. Usein länsimaalaisia vaikutteita. Laos on vielä kuitenkin erilainen, täällä on enemmän ylpeyttä ja rauhallisuutta eikä ihan gimmegimme-asennetta.

Debbie ja Brian eivät kuitenkaan lytänneet Jungle Barin uudenvuoden juhlien länsivaikutteita ”vääräuskoisina”, vaan näkivät sen tämän päivän ilmiönä ja kulttuurin kehittymisenä. He puhuivat syy-seuraus-suhteista, ja siitä miten länsimaalaisesta kulttuurista tulee dominantti, mikäli paikalliset eivät osaa tai välitä ylläpitää omaa kulttuuriaan.

Debbie kumartui lähelle ja yritti saada äänensä kuuluviin Raappanan läpi.

– Näillä bileillä ei ole mitään tekemistä ympäristön kanssa. Ne voisivat olla missä tahansa päin maailmaa, eikä tämä ole laosilainen kokemus. Partytraveller experience. Sama meininki Costa Ricalla tai missä tahansa.

Brian komppasi.

– It’s one midwestern party. Mutta täällä on hauskaa, nämä ovat yhdet parhaista bileistä pitkään aikaan, kaikilla on hauskaa ja kaikki näyttää kauniilta.

Euforinen Mario halaa ystäväänsä.

Ne olivat hyvät loppusanat. Varhain seuraavana aamuna nousisin jälleen slowboatin kyytiin ja se veisi minut kohti Kambodzhaa kohti uusia seikkailuja Phnom Penhin villeydessä. Hyvästelin uudet ystäväni sekä Mr Vathin, Marion ja Jesun, jonka kanssa puhuimme kenties joskus törmäävämme jossain Kallion baarissa. Nousin viimeistä kertaa uskollisen vuokrafillarini kyytiin ja poljin majatalolleni edelleen kuumotellen huhua siitä vapaana rymyävästä jaguaarista.

 

Loppusanat

 

Tietoinen matkaaja ymmärtää vastuunsa kohdemaassa. On epäaitoa ja tekopyhää arvostella läntisen Babylonin saapumista ja sitten illan päätteeksi heittää tyhjä Pringles-purkki jokeen, uploadata Facebookiin kuvia ”ug-meiningistä” ja sitten kirota paikallista primitiivisyyttä kun yhteys yhtäkkiä pettää ja katu-uskottavuuspeukut jäävätkin saamatta.

Kulttuuri on kehittyvä käsite ja myös siihen pätee sanonta kultaisesta keskitiestä. Mielestäni matkalle kannattaa pakata mukaan tervettä harkintakykyä, huomioida paikalliset tavat, miettiä kahdesti bikineissä juhlimista, tarvittaessa opettaa jotain luonnonsuojelusta ja pitää mieli vastaanottavaisena.

Riku Rantala kirjoitti 15.4.2011 Helsingin Sanomien kolumnissaan kulttuuriin pureutumisesta. Esimerkkinä hän käytti suomalaista 1800-luvun tutkimusmatkailijaa, G. A. Wallinia, joka beduiiniksi naamioituneena onnistui kulkemaan länsimaalaisilta suljettuun Mekkaan.

Wallin on yhä ajankohtainen. Hänestä voisi ottaa oppia muussakin kuin matkailuasenteessa. Yhtä tuntemattomiin paikkoihin ei enää pääse, mutta yhtä syvälle voisimme pyrkiä. Sillä mikään ei ole nykymaailmassakaan tärkeämpää kuin taito ymmärää toisia ihmisiä ja sitä, mistä kulttuurien erot kumpuavat.

Muistelen kaiholla niitä kertoja, kun on kävellyt eteenpäin suosituimmista turistipesäkkeistä ja saanut aitiopaikan tuntemattomaan paikalliseen kulttuuriin. Ne kokemukset ovat niitä, joista kertoo, kun kaveri kotimaassa kysyy Oliks kivaa, mitä sä teit siellä? Ne tarinat pysyvät omassa mielessä päälimmäisenä syynä siihen miksi lähti matkalle, viihtyi siellä ja haluaa sitten takaisin. Kaikki matkailijat eivät kuitenkaan pyri syvemmälle.

Kirjassaan Kansainvälisen seikkailijan opas seikkailijat Rantala ja Tuomas Milonoff kirjoittavat henkisestä kuplasta, johon useat matkaajat jäävät.

Varsinkin ensimmäistä kertaa matkailevat jumittuvat usein huomaamattaan reissarikuplaan. On helppo mennä paikkoihin, joista muut travellerit ovat kertoneet. Yleensä samat vinkit on annettu muillekin, ja alkaa syntyä backpacker-reittejä, joiden etappeihin reppuväki tulee ajautuneeksi. — Kuplaan jumahtaneet ovat tekemisissä paikallisten kanssa silloin, kun tilaavat pitsaa, tai sitten lokaalikontaktit rajoittuvat taksikuskeihin, kauppiaisiin ja majatalon henkilökuntaan. Matkan jälkeen paikallinen kulttuuri ”tunnetaan”, mutta todellisuudessa muita kuin turismibisneksessä eläviä ihmisiä ei ole edes nähy muualla kuin busseissa ja toreilla. Todellista kontaktia ei ole edes syntynyt.

Ei kuitenkaan pidä sortua elitismiin, jossa arvottaa matkailijoita sen mukaan, miten he matkustavat. On useita tyylejä ja syitä matkustaa ja moni kokeekin tähtihetkensä Jungle Barin uudenvuoden bileissä. Se on täysin hyväksyttävää, mutta kannattaa kysyä itseltään miksi oikeastaan osti sen lentolipun. Oliko tarkoituksena ainoastaan päästä nauttimaan lämpimästä ilmastosta ja halvasta oluesta, vai esimerkiksi oppia jotain tuntemattomasta kulttuurista. Parhaimillaan kuplan puhkaiseminen avartaa maailmankuvaa, ymmärrystä muihin kansoihin tässä tiivistyvässä maailmassa ja tuo tuoretta perspektiiviä myös omaan kulttuuriin. Mielestäni silloin rahoilleen saa todellista vastinetta ja oppii sellaista hiljaista tietoa, jonka arvoa ei rahalla edes voi mitata.

 

Kävin muutaman kerran kirjoittamassa Laos-reportaasia eräässä Vaasankadun kuppilassa. Jonkinlaista kärhämää oli joka ilta, mutta pääsin näkemään myös kaksi perinteistä baaritappelua.

Tässä äänitteessä asiakas Jamal tuli uhittelemaan baarin omistajalle, joka pyysi Jamalia poistumaan. Lopulta kaksikon välille puhkesi tappelu ja samalla sekunnilla sivustaseuraajia liittyi taistoon mukaan. Yksi heistä oli hiljattain vankilasta päässyt Antti, joka monotti Jamalia päähän. Myöhemmin selvisi että myös Jamalilla oli rikostaustaa.

Baaritappelu by teleportaasi

Lisää luettavaa

3 Kommenttia

Jaa artikkeli

  • Nimetön

    Hah, toi äänitys viestitti syvää "takaisin maan pinnalle" sanomaa

  • Nimetön

    eikö tuo toinen takkutukista sano tuossa videollaki, että `yaba, no cocaine, don det vibe`

    Myöhemmin väittää ettei täällä kovia päihteitä ole..

  • Jaakko Keso

    Käsittääkseni Jesu sanoo "No yaba, no cocaine on this island. Only Don Det vibe". Siis ettei hyvään fiiliksen tarvitse mitään päihteitä hyvää asennetta lukuun ottamatta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>