ULKOMAAT January, 27th 2013 by

Reilaajan hätämajoitukset testissä, osa 1/2

Download PDF

Kuva: NAC

Kesäreissu InterRaililla on unohtumaton kokemus. Vapauden tunne on suurimmillaan, kun matkaa ilman suurempaa ennakkosuunnittelua. Tosin yösijan etsiminen viime tipassa voi olla hankalaa.

Muistelen tässä jutussa majoitusimprovisointia viime kesän matkallani. Jutusta voi ammentaa vinkkejä, mutta sitä ei kannata pitää virallisen yöpymisoppaana. Matkatessa sattumalla on aina oma osuutensa, joten jollakulla toisella voi käydä samoissa tilanteissa paljon parempi tai huonompi tuuri.

 

Makuupussissa rautatieasemalla

 

Kuva: Juan Ignacio Weber

Paikallisjunat liikkuvat Berliinin päärautatieaseman kellarikerroksessa, mutta ylempänä on öisin rauhallisempaa.

4.-5. elokuuta. Arvoin osan matkakohteistani heittämällä tikkoja Euroopan karttaan. Yksi tikoista osui Wittenbergen tuppukylään lähellä Berliiniä, joten vietän siellä yhden ensimmäisistä matkapäivistä. Ihasteltuani aikani Elbe-joen maisemia päätän jatkaa matkaani myöhään illalla.

Seuraava tikkataulukaupunki on Karlsruhe Lounais-Saksassa. Olen aiemmin kööpenhaminalaisessa nettikahvilassa katsonut, että Berliinistä lähtisi yöjunia oikeaan suuntaan. Päästyäni perille Berliinin päärautatieasemalle minua odottaa pienoinen yllätys – yöjunia ei kuljekaan enää.

Hetken hämmästeltyäni hoksaan syynkin. On keskiyö ja vuorokausi on juuri vaihtunut sunnuntaiksi. Lomaillessa viikonpäivät menettävät merkityksensä, mutta valitettavasti muu maailma jatkaa niiden noudattamista. Myös suurempien matkustajamäärien Keski-Euroopassa lepopäivä pyhitetään harvennetuin vuoroin.

Onneksi itse Berlin Hauptbahnhof osoittautuu täydelliseksi majapaikaksi. Toisin kuin useimmat Euroopan suurkaupunkien rautatieasemat, Berliinin asema on auki vuorokauden ympäri. Lisäksi junaraiteet on jaettu useampaan kerrokseen, joten junien meteli ei haittaa yöpymistä.

Löydän nopeasti syrjäisen nurkkauksen, jossa yöpyy muitakin matkaajia. Makuupussi ja korvatulpat esiin, rinkka tyynyksi ja unta palloon. Nukun pätkissä mutta sen verran mukavasti, etten jaksanut herätä ensimmäiseen junaani.

Aamuvarhaisella käyn vessassa pesemässä hampaani ja ajamassa partani. Suihkukin löytyisi 8 euron lisämaksulla, mutta sitä en koe tarvitsevani.

 

Kokematta jäänyt latoyö

 

Matkakohteita voi valita näinkin.

Matkakohteita voi valita näinkin.

6. elokuuta. Karlsruhen koettuani jatkan matkaani Italiaan. Tällä kertaa aikataulut osuvat kohdalleen, joten etappi Münchenistä Venetsiaan menee mukavasti yöjunassa.

Ilmeisesti Berliinin yöstä oli jäänyt univelkaa, sillä nukun koko taipaleen uskomattoman sikeästi. Vasta aamulla kuulen hyttitoveriltani, että juna oli pysähtynyt yöllä pariksi tunniksi ja on siksi aikataulusta pahasti jäljessä.

– Etkö oikeasti herännyt edes siihen? toinen reissaaja ihmettelee.

Venetsiassa pääsen nettikahvilaan varaamaan hostelliyön lähikaupungista Padovasta. Matkalla Padovaan tapaan junassa nuoren ranskalaismiehen, jonka kanssa vaihdamme matkakokemuksia. Samalla kuulen ilmaisesta majoitusratkaisusta, jonka päätän jättää testaamatta.

Rähjääntynyt nuorukainen valittelee väsymystä, joten kysyn häneltä missä hän vietti yönsä. Heikolla englannillaan ranskalainen kertoo löytäneensä pellon laidalta pienen aution rakennuksen, ilmeisesti ladon, johon hän oli asettunut nukkumaan.

– Ei ollut kovinkaan mukavaa. Siellä oli todella paljon itikoita, uupunut mies manailee.

 

Luottoa sattumaan ja eteläafrikkalaista vieraanvaraisuutta

 

Kuva: Christian Bickel

Zürich Hauptbahnhofin avara päähalli päivällä.

8.-9. elokuuta. Elokuun kahdeksantena minun on aika hylätä Italia hetkeksi. Olen sopinut ilmestyväni seuraavana päivänä kolmanteen tikkataulukohteeseeni, Feldkirchin pikkukylään Itävallan länsilaidalla. Siellä minua odottaisi kahden yön sohvasurffausmajoitus.

Ennen sitä minun on kuitenkin keksittävä, missä vietän seuraavan yöni. Italia taskuvarkaineen alkaa kyllästyttää, joten päätän suunnata Zürichiin. Tietenkään minulla ei ole aavistustakaan majapaikastani, vaikka juna on perillä vasta iltakymmeneltä. Berliinin kokemuksen rohkaisemana uskon voivani yöpyä Zürichin rautatieasemalla.

Perillä ostan aseman marketista evästä ja hortoilen aikaa tappaakseni. Samalla etsin vihjeitä aseman aukiolosta ja silmäilen sopivia yöpymisnurkkauksia. Kaupat menevät kiinni eikä kaukojunia kulje yöaikana, mutta paikallisjunia menee muutamia. Niiden perusteella päättelen, että asema olisi luultavasti auki yön yli.

Päämäärätön haahuiluni rinkka selässä herättää myös huomiota. Kun palaan alakerroksista takaisin pääaulaan, keski-ikäinen virheetöntä englantia puhuva nainen tulee juttusilleni. – Onko kaikki hyvin? nainen kysyy.

Vastaan hieman torjuvasti että joo, ei tässä mitään. Hän kysyy missä majoitun, ja vastaan rehellisesti että ajattelin nukkua asemalla. – Et sinä tänne voi jäädä. Tämä asema menee yöksi kiinni, nainen parahtaa.

Sitten hän kertoo, että hän on sohvasurffaaja ja voisin kyllä nukkua hänen luonaan. Täysin tuntemattoman yöpymistarjous voisi jonkun korvaan kuulostaa epäilyttävältä, joten nainen korostaa, ettei hän yritä iskeä minua ja minulle olisi kyllä oma patja olohuoneessa. Maailman luottavaisimpana ihmisenä en tarvitse lisävakuutteluja, mutta kuuntelen hyväksyvästi.

Lähdemme bussimatkalle majapaikkaan ja keskustelu lähtee nopeasti sujumaan. Nainen on syntyjään Etelä-Afrikasta, mutta muutti Sveitsiin heti aikuistuttuaan. Nähtyään minut kiertelemässä asemalla hänelle oli tullut vahva tunne, että tarvitsisin apua. Jo vartin tuttavuuden jälkeen ihmettelemme, kuinka vielä äsken ventovierailta ihmisiltä voi löytyä välittömästi niin paljon yhteisiä puheenaiheita.

 

Jutun jälkipuoliskossa hankkiudutaan viime tipassa yöjunaan ja epäonnistutaan kohtalokkaasti. Tarinointi majoituksista jatkuu myös meidän keskustelualueella.

Lisää luettavaa

0 Kommenttia

Jaa artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>