ILMIÖT May, 3rd 2014 by

Turistina anarkistien vappumarssilla

Download PDF

Sytyke-lehti

Vappupäiväni alkoi reippaalla kävelylenkillä ja letkeällä rumpumusiikilla. Ja niin joo, olihan siellä jotain mellakkapoliiseja ja anarkistejakin.

Vappuaatto 30. huhtikuuta 2014. Olen vasta alle viikkoa aiemmin muuttanut Helsinkiin, joten kaupunki on vielä melko tuntematon. Vapulle pitäisi keksiä jotakin tekemistä, mutta alueella asuu melko vähän vanhoja kavereita. Iltapäivällä päätän lähteä Tervasaareen, jossa parin puolitutun opiskelijaporukka on viettämässä vappurientoja.

Onnekseni en ole ainoa kuokkija haalarikansan keskellä. Rupattelen välissä toisellekin ulkopuoliselle, joka on paikalla yhden kaverinsa seurana. Muuten pyörimme enimmäkseen eri porukoissa.

Viiden jälkeen väki tekee lähtöä saaresta. Osa suuntaa seuraamaan Mantan lakitusta, osalla on muita bilepaikkoja tiedossa. Ennen poistumista juttelen vielä toisen kuokkijan kanssa. Tämä päättää kysyä, haluaisinko tulla hänen seurakseen vappupäivän anarkistimarssille. Häntä kiinnostaisi nähdä millainen tapahtuma on kyseessä, mutta yksin ei kuulemma kehtaisi mennä. Lähtö olisi aamulla yhdeltätoista, kokoontuminen Rautatientorilla puolta tuntia aiemmin.

Oma anarkismini rajoittuu lähinnä punaisia päin kävelyyn enkä ole koskaan kuullutkaan koko tapahtumasta, vaan eipä minulla ole mitään muutakaan sovittuna vappupäivälle. Kokemus kuulostaa sen verran mielenkiintoiselta, että päätän lähteä seuraksi. Puhelinnumeroita vaihtaessa muistamme, ettemme ole vielä edes esittäytyneet.

– Niin, mikäs sun nimi onkaan?

 

Lähtöä odotellessa

 

Saavun Rautatientorille vappupäivän aamuna hieman puoli yhdentoista jälkeen. Pienen etsiskelyn jälkeen löydän anarkistimarssijat mustien ja punaisten lippujensa alta. Eilen tapaamani kaveri (jota kutsuttakoon vaikka Lassiksi) laittaa tekstaria ja kertoo juuri hypänneensä bussiin.

Osa osallistujista virittelee huiveja naamalleen. Monella on myös huppu päässä sekä aurinkolasit tai naamari peittämässä kasvoja. Osallistujat ovat enimmäkseen melko nuorta porukkaa, mutta mukana on myös eläkeikäisiäkin. Edempänä aukiolla on muita marssiporukoita omien lippujen, kylttien ja banderolliensa kanssa. Enpäs ollut eilen tajunnutkaan, että anarkistien kulkue on tarkoitettu osaksi laajempaa työväenmarssia.

Tunnelmia Tokoinrannalla marssin jälkeen. Kuvat: Jaakko Keso

Aluksi poliiseja on paikalla hajanaisesti siellä täällä, mutta odotteluni aikana näitä kerääntyy kymmenittäin tiiviiksi piiriksi anarkistimarssijoiden ympärille. Kukaan ei käyttäydy väkivaltaisesti tai uhkaavasti, vaan tunnelma on edelleen rauhallinen. Jään itse vielä kehän ulkopuolelle odottamaan kaveriani. Tämän saapuessa päätämme yhdessä kävellä poliisiringin keskelle, sillä luulemme kaikkien anarkistimarssin osallistujien olevan kehän sisäpuolella.

– Anteeksi, pääseekö tästä läpi, Lassi kysäisee poliisilta kun sujahdamme saartorenkaaseen.

Arvioin, että ringin keskellä on ehkä viitisenkymmentä marssijaa. Poliiseja ympärillä taitaa olla yhtä paljon, ellei enemmänkin.

– Kyllä on turvallinen olo, kun meidän sananvapautta näin puolustetaan, joku naurahtaa.

Yhdentoista jälkeen muut kulkueet lähtevät liikkeelle. Me jäämme edelleen paikoillemme, sillä poliisit eivät poistu ympäriltämme. Epätietoisuus tilanteesta hämmentää osallistujia. Monet kyselevät poliiseilta tilanteesta, mutta vain harvoille vastataan. Yksi poliiseista taitaa sanoa, että odotamme kunnes muut marssijat menevät ensin edeltä. Viimeisetkin muista marssijoukoista kulkevatkin ohitsemme, mutta anarkistien joukkoa pidetään edelleen paikallaan.

 

Uutispimennossa keskellä uutista

 

Poliisiringin ulkolaidalla näkyy liikettä. Paikalle saapuu yhä enemmän poliiseja täysissä varusteissaan. Nämä muodostavat jonkinlaisen parijonon rivin taakse, kiertävät hieman taustalla ja jäävät hetkeksi odottamaan. Sitten alkaa tapahtua.

Salamannopeasti poliisit vyöryvät ringin läpi muutamien marssijoiden luokse. Väistän pelästyneenä kauemmas. Vaikka olen vain parin metrin päässä, on mahdotonta nähdä mitä tapahtuu. Poliisien keskelle maassa on ilmeisesti muutamia ihmisiä. Muutama marssin osallistuja jää tilanteeseen poliisien ympärille. Kaikkein tiukimmin ihmismassan ulkorinkiin säntää lauma kuvaajia.

Kiinniottojen jälkeen tilanne hieman rauhoittuu. Mitään varmoja tietoja ei tapahtuneesta ole, vaan olemme kaikki kuulopuheiden varassa. Joku sanoo kuulleensa operaatiota johtaneen poliisin sanoneen etukäteen ryhmälleen, että he käyvät hakemassa liput pois. Lippuja ei enää paljoa näykään.

Banderolli

Vielä pienen odottelun jälkeen pääsemme vihdoin liikkeelle. Kaverini Lassi ottaa hieman liian vauhdikkaan lähdön ja ehtii huomaamattaan kävellä kauas muun marssijoukon edelle. Ratkaisu on kyllä varsin fiksu, sillä samalla hän tulee ohittaneeksi lukuisat lähtöä tallentavat ammattikuvaavat. Jään itse etujoukkoihin ja toivon, etten löydä naamaani illan uutisista.

Itse kulkue sujuu rauhallisesti. Alkumatkasta kulkue pysähtelee välillä perän jäädessä jälkeen. Riittävän rauhallinen marssitahti löytyy kuitenkin lopulta. Lahjakkaan rumpuryhmän hiottu ja svengaava poljento lehmänkelloineen luo oman hienon tunnelmansa. Meininki naamareiden keskellä ja rumpujen pauhatessa tuokin mieleeni brasilialaiset karnevaalit.

Vieressäni etulaidan banderollinkannattelija valittelee käsien väsymistä ja pyytää jotakuta tilalleen. Käännän katseeni ja olen kuin en kuulisi pyyntöä. Onneksi tilalle löytyy nopeasti toinen vapaaehtoinen. Alun odottelun aikana marssijoiden määrä moninkertaistui, ja joukossa on nyt niin lapsiperheitä kuin muutamia yhä aatosta palautuvia vappujuhlijoitakin. Taidan silti olla porukan ainoa, joka on pukeutunut villakangastakkiin.

 

Katkerat kiitokset

 

Kännykkäkameroiden ja ammattikuvaajien keskellä tulee ymmärtäneeksi, kuinka anonyymius tuo myös turvallisuudentunteen. Vähän väliä joudun kävelemään suoraan televisiokameran ohitse. Kaksi poliisiakin kuvaa marssin osallistujia järjestelmä- ja videokameroilla. Harmittelen, etten ottanut edes aurinkolaseja mukaan.

Anarkistien marssihuudoissa kannustetaan mm. vallankumoukseen sekä kritisoidaan kapitalisteja ja poliiseja. Myös kovasanaisempiakin huutoja kuuluu. Meitä naurattaa, kun kahden päällekkäisen huudatuksen sekoittuessa ”Suomen poliisit, porvareiden kätyrit!” vaihtuu muotoon ”Suomen demarit, porvareiden kätyrit!”.

Anarkistien vappumarssi päättyy Hakaniemen Tokoinrantaan ilman erityisempiä välikohtauksia. Joukossa oli muutamia humalaisia kulkijoita, mutta kenenkään en nähnyt käyttäytyvän väkivaltaisesti. Marssin myöhemmin saama suuri mediahuomio kertookin osittain myös siitä, kuinka hiljainen ja harmiton uutispäivä vappu tällä kertaa oli.

Hengailua

Marssin jälkeen järjestäjät kertovat kuulleensa, että Hakaniementorilla olisi juuri takavarikoitu ja rikottu vasemmistolaisten lippuja ilman syytä. Uutiseen vastataan buuauksin. Megafonipuheen päätteeksi järjestäjät kiittävät marssille osallistujia ja Suomen poliisia.

– Kiitos poliisi, haistakaa vittu, kuuluu kiitos useiden keskisormien noustessa ilmaan.

Tapahtuma jatkuisi vielä Tokoinrannassa, mutta itse palaan Babyloniin ja suuntaan kavereideni kanssa pitsalle.

Lisää luettavaa

2 Kommenttia

Jaa artikkeli

  • mr. Hands

    Todella harmi että et ollut paikalla koko marssia, kokonaiskuva jäi uupumaan. Mutta kaikki tällaiset on jokatapauksessa arvokkaita, varsinkin minulle joka ei ollut paikalla.

  • Arimo Kerkelä

    Olin siis itse marssilla alusta loppuun, poistuin Tokoinrannasta vasta seuraavan ohjelman aikana. Ihan tyyliratkaisuna päätin kirjoittaa jutun hyvin rajatusta näkökulmasta ilman myöhemmin tarkentuneita tietoja ja jälkipuinteja. Niistä on kirjoitettu jo tarpeeksi muuallakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>